Toimenpideradiologit

Toimenpideradiologia on nopeasti kehittyvä lääketieteen ala. Diagnostiikan ohella kuvantaohjatut hoidot ovat merkittävä osa röntgenosastojen työsarkaa. Myös muilla erikoisaloilla, kuten verisuonikirurgialla, ortopedialla sekä neurokirurgialla, tehdään tänä päivänä paljon kuvantaohjattuja toimenpiteitä ja näihin liittyvä koulutus sekä laitekannan ylläpito ovat paljolti radiologian vastuulla.

Suonensisäisten hoitojen isänä pidetään yhdysvaltalaista Charles Dotteria, joka tammikuussa 1964 teki ensimmäisen perkutaanisen angioplastian ohjainvaijerin ja dilataatiokatetrin avulla. 82-vuotiaan naisen a. femoralis superficialiksen ahtauma laajennettiin ja toimenpiteen jälkeen raajan kriittinen iskemia helpotti. Skeptikkojen yllätykseksi myös jalkaterän kuoliot paranivat ja raaja säästyi amputaatiolta.

Anders Grüntzig esitteli vuonna 1974 pallolaajennuskatetrin, joka mullisti pallolaajennustoimenpiteet. Hyvät kokemukset lantion- ja reisivaltimoiden pallolaajennustoimenpiteissä rohkaisivat siirtymään eteenpäin ja Grüntzig teki ensimmäisen sepelvaltimoiden pallolaajennuksen vuonna 1976.

Toimenpideradiologiassa on myös pohjoismaisilla radiologeilla ollut oma, merkittävä osansa: perkutaaniset katetrisaatiot ja toimenpiteet tehdään edelleen ns. Seldingerin tekniikalla , jonka ruotsalainen radiologi Sven Ivar Seldinger esitteli vuonna 1953.

Pitkään ajateltiin, että toimenpideradiolgiset hoidot ovat lähinnä vaihtoehto avokirurgisille hoidoille siloin, kun halutaan tai on tarve tehdä toimenpide vähemmän invasiivisesti ja potilasta kuormittavasti. Kehitys on kuitenkin kulkenut viime vuosina siihen suuntaan, että mini-invasiiviset hoidot ovat monissa tilanteissa ensisijainen vaihtoehto ja avokirurgiaa harkitaan vain, jos perkutaaniset hoidot eivät ole mahdollisia. Toisissa tilanteissa ei ole edes olemassa avokirurgista vaihtoehtoa, kuten esimerkiksi aivohalvauspotilaiden trombertomioissa.